|
Ensimmäiseksi tahdon sanoa, että mielestäni Suomen poliisi on 98-prosenttisesti erittäin ammattitaitoinen ja toimii virkatehtävissään asiallisesti. Ja poliisikin on erehtyväinen, sitäkään en kiistä, jokainen tekee virheitä työssään. Siitä huolimatta poliisin toimintaa voi ja pitääkin kritisoida silloin, kun virheitä tapahtuu. Ja poliisin vastaavasti tulisi tarkastella omaa toimintaansa kriittisesti.Viime vuosina poliisi on joutunut useita kertoja tekemään joukkojenhallintaoperaatioita, jotka ovat lähes joka kerta epäonnistuneet täydellisesti, mutta siitä huolimatta poliisijohto ei ole myöntänyt yhtäkään tekemäänsä virhettä. Lisäksi asioista vastaavat ministerit ovat hyväksyneet poliisijohdon kertomukset tarinoista sellaisinaan, vaikka jokaisessa joukkojenhallintaoperaatiossa on tapahtunut järkyttäviä virheitä poliisin toimesta.
Ensimmäinen poliisin viime vuosina tekemä virhe tapahtui syksyllä 2006 Smash Asem -mielenosoituksen yhteydessä, jossa täysin ylimitoitettujen turvatoimien vuoksi poliisin saartorenkaaseen jäi satoja ihmisiä, jotka eivät olleet millään tavalla mielenosoituksessa mukana. Tuolloin putkaan päätyi mm. nykyinen Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki. Arhinmäki otettiin kiinni, koska hän käveli poliisirivistön edessä kuvaten mellakkapoliiseja. Valtionjohto ei tietenkään myöntänyt virhettään.
http://www.youtube.com/watch?v=PENkTqLxPBM
Seuraava virhe tapahtui vuonna 2009, kun Suomi ja Venäjä pelasivat jalkapallon MM-karsintaottelun Helsingissä. Poliisi oli täysin alimitoittanut toimintansa eikä onnistunut estämään kannattajien kohtaamista ennen ottelua. Suomen kannattajien marssin kimppuun hyökkäsi joukko venäläisiä huligaaneja ja poliisin ollessa paskat housussa kannattajaporukoiden välillä, joutuivat suomalaiskannattajat itse puolustautumaan venäläisiä vastaan. Katukivien ja pullojen heittely olisi ollut estettävissä, mikäli poliisijohto osaisi toimintansa. Tällä kertaa poliisi paskansi housuunsa, eikä uskaltanut toimia, kun vastassa olikin pelottavia ”todellisia” huligaaneja.
http://www.youtube.com/watch?v=_EygmLVCPRY
Kaksi viimeistäkin poliisin mokaa liittyy jalkapalloon. Ensin syksyllä 2009 poliisi päätti mellakkavarusteissa lähteä poistamaan vaarallista tupakoitsijaa katsomosta ja perjantain Moldova-ottelussa poliisi tahtoi poistaa katsomosta soihdun kentän viereen heittäneen häirikön. En minäkään hyväksy soihdun heittämistä mihinkään, mutta olisikohan ollut mahdollista tehdä tuo kiinniottaminen ja kyseisen katsojan poistaminen jotenkin toisella tavalla? Ainakin sillä tavalla, ettei poliisi käytä väkivaltaa sivullisia henkilöitä kohtaan.
http://www.youtube.com/watch?v=-XTLSsR3h2Q
http://www.youtube.com/watch?v=EuHHV00PdDU
Poliisi on selvästi valinnut linjansa. He eivät mielestään tee virhettä, tahtovat ilmeisesti luoda Suomeen ihan todellisen huligaaniongelman ja tahtovat aiheuttaa häiriöitä joukkotapahtumissa. Huvittavinta onkin ollut lukea kaikenlaisten vajaaälyisten kommentteja internetin keskustelupalstoilta. Nämä ihmiset eivät osaa kritisoida mitään vallitsevaa asiaa ja kaikki, mitä valtio tekee, on heidän mielestään oikein.
Olisikohan viimein poliisijohdon aika joutua vastuuseen. Samoin kuin tuolla riehuneiden rivipoliisienkin. Pelkkä käskyjen noudattaminen ei riitä perusteeksi tarpeettomalle väkivallalle, vaan lakien on koskettava myös virkavaltaa. Kuten aiemmin jo sanoin, Norjan tapahtumien varjolla Suomesta ei tule tehdä poliisivaltiota. Valitettavasti poliisijohto taitaa haaveilla moisesta.
Se oli järkyttävä uutinen, koko pohjoismaiden sodanjälkeisen historian suurin tragedia. Asia, jota ei olisi pitänyt tapahtua. Tapahtuma, jota ei voi hyväksyä ja jonka syylliset saadaan toivottavasti kiinni ja tuomittua oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti.
Ensimmäiseksi tahdon esittää osanottoni niiden yli 80 Norjan työväenpuolueen nuoren kuoleman johdosta. Tämä teko on todella järkyttävä, eikä sitä voi vieläkään käsittää. Tämä todella raukkamainen teko tulee vaikuttamaan meidän jokaisen elämäämme enemmän kuin osaamme vielä kuvitellakaan. Pohjoismainen yhteiskunta tuskin muuttuu ainakaan avoimemmaksi.
En tahdo tässä kummemmin puida teon tekijöitä tai sen motiiveja, ne ovat toistaiseksi aivan toisarvoisia asioita. Teko on kuitenkin otettava myös Suomessa vakavasti. Maamme ei ole mikään lintukoto, jo aiemmin sattuneet koulusurmat ovat osoittaneet sen, että kaikki suuressa maailmassa tapahtuva on mahdollista myös Suomessa.
Tämä työväenpuolueen nuorisoon kohdistunut terrori-isku ei saa kuitenkaan lamauttaa meitä, vaan on osoitettava terroristeille, että me uskallamme seistä omien aatteidemme ja arvojemme takana. Luovuttaminen tässä tilanteessa tarkoittaisi periksiantamista terroristeille. On osoitettava, että väkivallaton toiminta on vasemmistolaisen politiikan peruspilari. Ja rohkeus seistä sanojensa takana.
Tämä teko ei saa kuitenkaan johtaa poliisivaltiokehitykseen, ylimitoitettuun valvontaan tai koston kierteeseen. Vihaa lietsomalla emme saavuta mitään. Vihaa lietsomalla ja poliisivaltiota rakentamalla lisäämme vain terrorin uhkaa ja pelon ilmapiiriä. Tässä tilanteessa tarvitsemme rauhaa rakentavia ratkaisuja.
Joten peace and love, se on henki vasemmistolaisten.
Lauantaina on jälleen sen aika. En puhu Therapy?:n keikasta, vaan jalkapallon Ykkösen klassikosta FC Hämeenlinna - FC PoPa. Ottelusta, joka on herättänyt viime vuosina kuumia tunteita niin kentällä kuin katsomossakin. Vaikka menossa on vasta kolmas yhteinen kausi samalla sarjatasolla, ovat hämeenlinnalaisten ja porilaisten kohtaamiset muodostuneet jo klassikoiksi niin kentällä kuin katsomossakin.
Ja tulevana lauantaina mennään jälleen, ensimmäistä kertaa sillä tavalla, että FC Hämeenlinna on ottelussa ennakkosuosikki. Joukkueet ovat tähän mennessä kohdanneet viidesti, joista Hämeenlinna on voittanut kaksi matsia ja PoPa kerran. Maaliero on Hämeen ylpeydelle 9-7. Tälläkään kertaa ennakkoasetelmat eivät merkitse mitään, sillä ottelussa ei tasoerolla ole aikaisemminkaan ollut väliä.
Ja mikä ottelusta tekee klassikon? Se, että joukkueiden kannattajien välillä ei ole mitkään lämpimimmät välit. Jokaisessa ottelussa on ollut katsomossa poikkeuksellisen kuuma tunnelma ja tämä ottelu ei varmastikaan tee poikkeusta. Porista saapunee linja-autollinen kannattajia katsomaan ottelua ja kannustamaan omiaan, eikä FC Hämeenlinnan kannattajajoukkio Pioneeriryhmä halua jäädä kakkoseksi tässä väännössä.
Ottelun ennakkoasetelmista on siis turha sen enempiä kertoa. Panokset ovat kovat, sillä putoamisviivan alapuolella oleva PoPa haluaa sieltä pois ja onkin valmentajavaihdoksen jälkeen piristynyt merkittävästi. Hämäläiset sen sijaan tahtovat lisätä eroa putoamisviivaan, joten panoksia ei tule puuttumaan.
Ja ottelussa on kannattajaryhmien suurilukuisuuden lisäksi luvassa myös kauden yleisöennätys, kun FC Hämeenlinnan perinteinen K-Plussa-otteluksi on valikoitunut lauantain matsi, joten paikalliset K-kauppiaat jakavat ilmaislippuja matsiin. Tästä on hyvä lähteä liikkeelle ja toivottaa Antti Sumialalle hyviä hetkiä skumppapullojensa kanssa Kakkosessa.
Kun PoPa tulee paikalle
taas silloin nauretaan
Palkkaturvahakemukset bussis täytetään
Koko kauden rahojansa odottaa nyt saa
ammattilaisjengi Porista
taas kerran:
Palkat maksaa palkkaturva
Palkat maksaa palkkaturva
Palkat maksaa palkkaturva
Ja veronmaksajat kiittävät taas
(sävel: Mikki Hiiren autosta on kumi puhjennut)
Kuten jokainen hämeenlinnalainen tietää, Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen toiminta lakkaa Hämeenlinnassa vuoden päästä ja samalla menetetään kaupungin kulttuurielämän tärkein moottori, vaikka kunniaa kyseinen laitos ei ole varhaisnuorisotyöstään koskaan saanutkaan.
Koska laitos poistuu kaupungista, on kaupungin mietittävä uusia käyttötarkoituksia vapautuville kiinteistöille. Ei ole epäilystäkään, etteikö moni kaupallinen toimija ja hiero käsiään miettiessään, mitä kaikkea tuolla arvokiinteistöllä voisi tehdä ja varmasti samaa miettii moni kaupungin rahakirstusta huolissaan oleva kuntapäättäjäkin.
Oma ehdotukseni onkin täysin erilainen, mutta selvästi enemmän tilojen perinteitä kunnioittava. Normaalikouluhan tulee todennäköisesti jatkamaan nykyisissä tiloissaan, eri nimellä luultavasti tosin. OKL:n tilojen lähettyvillä sen sijaan on niin koulutuskeskus Tavastian, Kaurialan lukion kuin yläasteenkin tiloja, niin luontaisinta olisi antaa tilat omaehtoiselle nuoriso- ja kulttuurikeskukselle.
Moni varmasti tuomitsee ajatukseni, koska kaupunki tarjoaa varmasti riittävästi kulttuuri- ja nuorisotoimintaa, mutta kyse onkin siitä, että nuoret itse pääsisivät sanelemaan toimintansa suunnan, toimintaperiaatteet ja määräämään myöskin säännöt toimintaan. Mikä olisikaan hienompaa kuin vahvasti uutta alakulttuuria työntävä keskus, joka saattaisi lopulta tehdä Hämeenlinnalle aivan uuden brändin myös matkailumielessäkin, kun vain nuorille annettaisiin vapautta ja vastuuta.
Tilan ei tarvitsisi olla pelkästään nuorten käytössä, vaan Hämeenlinnan taidekasarmin siirtämistä OKL:n tiloihin tulisi harkita. Parhaassa tapauksessa OKL:stä voitaisiin luoda 2010-luvun hämeenlinnalaisten olohuone, epäkaupallinen tila, joka toisi kulttuurin myös kaikkein vähävaraisimpien nautittavaksi.
Moni saattaa pitää ajatustani täysin utopistisena ja hirvittävän kalliina. Vastavuoroisesti kysyisinkin, että onko meillä varaa jälleen yhteen turhautuneeseen sukupolveen, jolla ei ole vaikutusmahdollisuuksia ja aktiviteetteja. Haluammeko me edelleenkin, että kaupungin kulttuurielämän suurimmat lahjakkuudet joko turhautuvat tai jättävät kaupungin kyllästyttyään nurkkakuntaisuuteen? Ja haluammeko me maksaa nyt vai 30 vuoden päästä, sillä vireä kulttuurielämä tarjoaa myös hyvinvointia ja terveyttä.
Utopistisista ajatuksista voi monesti kasvaa todella suuria asioita.
Vasemmistoliitto päätti siis sunnuntaina odotetusti mennä mukaan hallitukseen puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteiskokouksessa. Suurin yllätys olikin vastustajien odotettua pienempi äänimäärä, sillä ainakin eniten ääntä pitivät yhteistyön vastustajat, kuten yleensäkin. Ehkäpä äänestystulos olisi ollutkin tiukempi, mikäli äänestys olisi ollut täysin avoin. Sen verran kovaa näytti painostus ei-puolella olevan.
En kuitenkaan jaksa käydä hallitusohjelmaa tässä enää läpi, siitä on kaikki mahdolliset mielipiteet esitetty puolesta ja vastaan. Vaikka ohjelma ei olekaan kovin tarkka ja siinä on huonojakin puolia, olin silti sen hyväksymisen kannalla puoluejohdon tavoin. Luottamus poliittiseen suunnanmuutokseen on melko suuri, onhan ohjelmaa ollut laatimassa Uuden Vasemmiston johto.
Hallitusneuvottelujen aikana eräs Vasemmiston hallitusneuvottelija teki mielestäni tärkeän huomion Vasemmiston yleisestä ongelmasta. Nimittäin itseluottamuksen puutteesta. Kun Kokoomus, Vihreät tai SDP käyvät hallitusneuvotteluja, niiden lähtökohtana on se, että he onnistuvat ajamaan itselleen tärkeitä asioita myös itse hallitusohjelmaan. Vasemmistossa sen sijaan pelätään epäonnistumista, tästä syystä monien oli vaikeaa hyväksyä edes neuvottelemista Kokoomuksen kanssa.
Olen useampaan otteeseen kirjoittanut tällä palstalla itselleni (ja myös kulttuuriministeri Arhinmäelle) rakkaasta lajista, jalkapallosta. Jalkapalloon ja politiikkaan pätevät monissa asioissa samat lainalaisuudet. Vasemmistoliittoa voi verrata jatkuvasti alisuorittavaan ja pitkässä tappioputkessa taivaltavaan jalkapallojoukkueeseen. Joukkueessa on hyviä pelaajia, pelisysteemi on kohdallaan ja uusi valmentaja on tuonut joukkueeseen uudenlaista draivia. Kuitenkin takaraivossa painaa epäonnistumisen pelko.
Kun jalkapallojoukkueen itseluottamus on matalalla, yksikin takaisku saattaa lannistaa koko joukkueen ja päät painuvat helposti alaspäin, eikä todellista uskoa voittoon enää löydy. Vasemmistoa vaivaa samankaltainen ongelma. Kun hallitusohjelmassa näyttää olevan muutama takaisku, niin usko joutuu koetukselle ja monen selkäranka katkeaa. Puolueelta tuntuu puuttuvan uskallus lähteä kokeilemaan taitojaan ja yrittämään ennakkoluulottomia ratkaisuja pienellä riskilläkin.
Politiikka on monilta muiltakin osilta kuin jalkapalloa. Pelkkä yltiöpäinen hyökkääminen ei riitä, mutta ei myöskään parane vetäytyä kuoreensa pyrkimyksenä takaiskujen välttäminen. Hyvä jalkapallojoukkue ottaa huomioon materiaalinsa rajallisuuden, pyrkii hyökkäämään aktiivisesti, mutta hoitaa myös puolustyön tunnollisesti. Vasemmisto tarvitsee tähtipelaajiensa tueksi myös niitä puolustavia keskikenttäpelaajia ja toppareita, jotka tekevät sitä näkymätöntä työtä menestyksen eteen. Pelkät hienot harhautukset eivät riitä, tarvitaan myös tehoja.
Vasemmisto ei tarvitse neljää lisävuotta oppositiossa, eikä Vasemmisto tarvitse populistisia iskulauseita. Vasemmisto tarvitsee itseluottamusta, uskoa siihen, että me kykenemme muuttamaan politiikan suunnan seuraavan neljän vuoden aikana. Olisi helpompaa jättäytyä suosiolla sivuun kuin ottaa haaste vastaan ja taistella oikeudenmukaisemman maailman puolesta siellä, missä se kamppailu konkreettisesti käydään.
Jos me emme luota itseemme, niin kuinka meihin voisi kukaan muukaan luottaa?
Sen käynnistymisestä on jo yli kuukausi aikaa. Kotimaisen jalkapalloilun sarjakaudesta on jo lähes kolmannes pelattu. Ja ongelma on sama kuin joka vuosi. Yleisömäärät laahaavat, seurat ovat taloudellisissa vaikeuksissa ja asiaan perehtymättömät haukkuvat pelin tasoa, vaikka eivät ole koskaan nähneet yhtäkään kotimaista jalkapallo-ottelua.
En ryhdy väittämään, että kotimainen jalkapalloilu olisi tasoltaan parempaa kuin Mestareiden Liigan ottelut tai suurten futissarjojen kärkimatsit. Sillä ei ole minulle mitään merkitystä. Tuskinpa kovan luokan jääkiekkokannattajakaan pitää lajin kotimaista pääsarjaa minään huippusarjana, mutta silti hän jaksaa viikosta toiseen taivaltaa halki lumisateen jäähallille katsomaan keskinkertaista suosikkijoukkuettaan keskinkertaisessa palloilusarjassa.
Itseäni ei kiinnosta lainkaan seurata kansainvälisiä futissarjoja. Minun elämääni ei liikuta hetkeäkään se, että voittaako Mestareiden Liigan finaalin FC Barcelona vaiko Manchester United. Televisiosta lajin seuraaminen on yleensä melko tylsää. Itselleni jalkapallonautinto syntyy ihan toisenlaisista seikoista, siinä pelin taso on toisarvoinen seikka.
Minulle jalkapallo-ottelu on itse lajin tarjoaman nautinnon lisäksi myös sosiaalinen tapahtuma. Yhtä tärkeää kuin nähdä sitä tuttua lajia, on minulle tärkeätä nähdä myös suosikkijoukkueeni, joka koostuu pääosin niistä tutuista kotikaupungin pelaajista, jotka haluavat pelata nimenomaan minun suosikkijoukkueessani. Minulle on tärkeää tavata ne samat tutut ihmiset katsomossa ja keskustella heidän kanssaan ennen ja jälkeen matsin kaikesta mahdollisesta.
Ja tärkeintä ovat ne elämykset ja tunnetilat, mitä jalkapallo tarjoaa. Suurimmaksi osaksi jalkapallo tuntuu tarjoavan vain pettymyksen tunteita. Tärkeitä otteluita, jotka hävitään ja surkealla pelillä menetettyjä pisteitä. Toisaalta ne hetket, jolloin jalkapallo tarjoaa riemun tunteita, ovat täysin korvaamattomia. Viimeisimpänä tulee mieleen FC Hämeenlinnan vierailu Vuosaareen ja toppari Tatu Mäkelän maalijuhlat kannattajien kanssa, kun mies oli tehnyt ensimmäisen maalinsa jalkapallon Ykkösessä. Ei niitä fiiliksiä voi vaihtaa mihinkään. Varsinkaan sellaiseen, mikä ei ole läheltä omaa taustaani.
Kotimaisen jalkapalloilun kauneus piilee sen aitoudessa. Sitä ei ole raha pilannut, sitä eivät ole suuret massat löytäneet, mutta siitäkin huolimatta se on jotain sellaista, mitä en vaihtaisi. Ehkäpä parhaiten sitä voi kuvata tällä videolla.
Suosittelen kaikille muillekin kotimaista jalkapalloilua, mutta varoituksen sana on hyvä mainita. Se aiheuttaa voimakasta riippuvuutta.
Hämeenlinnan jalkapalloilun hiekkalaatikolla kuohuu taas. Tällä kertaa tunteita on kuumentanut FC Hämeenlinnan, Hämeenlinnan Jalkapalloseuran ja Hämeenlinnan Härmän yhteistyön kariutuminen. Lopulta tämä johti Härmän taustavoimissa olevan Marko Högstedtin dramaattisen erokirjeen päätymiseen Futisforum2 -keskustelupalstalle ja sitä kautta asioiden puimiseen siellä sun täällä.
Allekirjoittanutta vielä joku aika takaperin kiinnosti mitä seurojen johdossa tapahtuu, mutta tarpeeksi läheltä tarpeeksi pitkään asioita katsottuani tulin siihen tulokseen, että pitäkää hiekkalaatikkonne. En tahdo ottaa kantaa siihen, kuka teistä on toiminut missäkin asiassa oikein tai väärin, mutta Arto Viljaselle, Marko Högstedtille ja Jukka Nirkolle sekä monille muille tahdon sanoa, että olisikohan aika jokaisen katsoa peiliin. Vikaa löytynee varmasti jokaisesta, sen tarkemmin erittelemättä, että kenestä eniten.
En tavallisena hämeenlinnalaisena jalkapallon ystävänä pysty ymmärtämään tätä toimintamallia, jolla Hämeenlinnan futiksen jo ennalta heikkoja resursseja käytetään keskinäiseen kyräilyyn koko kaupungin futista auttavan yhteistyön sijaan. Jo vuosia erilaisissa järjestöissä toimineena minun on sanottava, että urheiluseurojen toimintakulttuuri on valovuosia jäljessä muita järjestöjä. Niin pienisieluista, itsekeskeistä ja omaa etua ajavaa toimintaa näkee harvassa muussa yhdistyksessä kuin mitä urheiluseuroissa näkee.
Nyt olisi tuon lapsellisen hiekkalaatikkoleikin loputtava ja ryhdyttävä tekemään niitä todellisia kaupungin futista edistäviä päätöksiä. Hämeenlinnan Jalkapalloseura olisi vihdoin saatava FC Hämeenlinnan lipun alle, Härmä mukaan kaupungin futisyhteistyöhön ja kaikki toimimaan pyyteettömästi yhteistä etua ajatellen. Sen ei pitäisi olla niin vaikeaa.
Ja en usko olevani yksin tämän toivomukseni kanssa, vaan sadat kaupungin futisihmiset toivovat varmasti samaa.
Asiat muuttuvat nopeasti. Viimeksi kun kirjoitin tähän blogiin mitään, näytti siltä, että Suomeen muodostuu kolmen suurimman puolueen enemmistöhallitus. Tänään tilanne on huomattavasti parempi, sillä olemme saamassa punaviherenemmistöisen sateenkaarihallituksen. Nyt on sitten kyse siitä, millainen hallitusohjelma saadaan kasaan ja hyväksyykö Kokoomus sen ohjelman vai jättäytyykö suosiolla oppositioon luovuttaen hallitustunnustelijan tehtävän Jutta Urpilaiselle?
Kuten otsikossa sanotaan, niin minä kannatan hallitukseen menemistä. Minusta hallitukseen tulee pyrkiä, mutta ei millä tahansa ehdoilla. Nyt Vasemmistolla on kuitenkin puolueen historian paras mahdollisuus vaikuttaa Suomen politiikan sisältöön. Moni populisti ajattelee tällä hetkellä, että neuvotteleminen Kokoomuksen kanssa on jo lähtökohtaisesti väärin, mutta itse olen päinvastaista mieltä. Nämä neuvottelut kannattaa käydä loppuun ja katsoa, kuinka kovasti Kokoomus haluaakaan pääministerin paikkaa.
Tällä hetkellä hallitusneuvotteluissa on mukana kuusi puoluetta, joista yksi pieni puolue pudonnee lopullisesta hallituksesta. SDP saattaa parhaassa tapauksessa saada enemmän ministereitä hallituksesta kuin pääministeripuolue Kokoomus ja Vasemmistolle kuuluu parlamentaarisen voimansa perusteella enemmän ministeripaikkoja kuin kummallekaan pienelle puolueelle. Tämän skenaarion toteutuessa hallituksessa olisi vasemmistopuolueiden enemmistö, mikä tarkoittaisi sitä, että maassa todennäköisesti tehtäisiin selvästi vasemmistolaisempaa politiikkaa kuin koskaan Vasemmistoliiton historian aikana.
Entä jos sopua ei synny? No me emme kuole oppositioon, kuten emme hallitukseenkaan. Kokoomus sen sijaan joutunee oppositioon, mikäli nyt alkavat hallitusneuvottelut eivät tuota tulosta. Ja silloinhan on luvassa kokonaan uusi hallituskierros, mikä tarkoittaisi ihan toisenlaista politiikkaa. Mielestäni Vasemmiston kannattaa katsoa tämä kortti ja testata Kokoomuksen hallituskipeys, sillä harvoin 14 kansanedustajan puolue voi päästä näin suureen asemaan suomalaisessa politiikassa.
Kaikki tuki sille hallitukselle joka tapauksessa, joka lupaa säilyttää OKL:n Hämeenlinnassa.
Kuten jokainen valistunut kansalainen tietää, Suomeen on syntymässä kolmen suurimman puolueen muodostama enemmistöhallitus. Hallituksessa uutena voimana ovat Perussuomalaiset, jolla hallituskokemusta on vain edeltäjänsä ajalta 1980-luvulta. Perussuomalaiset ovat tälläkin kertaa saaneet hurjan vaalivoittonsa vanhoin eväin, rakennemuutoksen kourissa kamppaileva maaseudun Suomi iski viimeisen hätähuutonsa yhdistettynä oikeistolaiseen maahanmuuttopopulismiin, ehkäpä nerokkain strategia koskaan.
Maahanmuuttokritiikistä onkin puhuttu paljon, jopa kyllästymiseen asti, mutta jatkan silti. Perussuomalaisissa on suurinpiirtein yhtä suuri maahanmuuttokriitikkojen ryhmä, mitä 1970-luvulla SKDL:ssä olivat ns. taistolaiset. Perussuomalaisten ohjelmia ja kannanottoja luettuani on todettava heidän valinneen todella väärän puolueen.
Perussuomalaisten maahanmuuttokriittinen vähemmistösiipi on kovaäänisesti vaatinut hallitsemattoman maahanmuuton suitsemista ja valtion pitää heidän mielestään lopettaa maailman sosiaalivirastona toimiminen. Vaikka maahanmuutto ei olekaan koskaan ollut hallitsematonta eikä Suomikaan ole toiminut koko maailman sosiaalivirastona, niin tällaiset heitot ovat juuri sopivia keräämään ääniä.
Miksi heidän puoluevalintansa sitten on totaalisen väärä? Siksi, että perussuomalaiset hyvin keskustalaisena puolueena kannattaa rakenteita, jotka pitävät yllä Afrikan köyhyyttä, mikä estää kolmatta maailmaa nousemasta köyhyydestä ja täten lisäävät levottomuuksia, jotka yhdessä johtavat suuriin kansainvaelluksiin rikkaimpiin maihin.
Perussuomalaiset siis kannattavat maataloustukien maksamista eurooppalaisille maanviljelijöille. Jokainen sivistynyt ihminen tietää, että Afrikan köyhyyden yksi suurimmista syistä on EU:n maksamat maataloustuet sekä suojatullit maataloustuotteille. Näin afrikkalaiset viljelijät käytännössä menettävät tämän kepu-persu-akselin suuresti kannattaman politiikan vuoksi mahdollisuuden säädylliseen elintasoon.
Jokainen tietää, että yhteiskunta ei voi ottaa kehityksessään oikoaskelia, vaan sen on käytävä sama tie kuin muillakin rikkailla mailla on ollut, teollistumisen kautta palvelu- ja tietoyhteiskunnaksi ei siirrytä hetkessä. Perussuomalaisten kannattama politiikka estää afrikkalaisten maiden kehityksen ja pakottaa kansalaiset taistelemaan keskenään vähäisistä käytössä olevista resursseista ja rikkauksista. Tämä johtaa levottomuuksiin, sotiin ja sitä kautta massiivisiin kansainvaelluksiin kohti rikasta länttä.
Moni perussuomalainen on ehdottanut ratkaisuksi turvapaikanhakijoiden pikakäännyttämistä ja heidän sosiaalitukien eväämistä. Tämä on hyvin oikeistolaista politiikkaa. Jokainen tietää, että pakolaisuus ja maahanmuutto ei vähene sen kieltämisellä. Mikään ei olisi pahempi isku suomalaista duunaria vastaan kuin luoda suuri laittomien maahanmuuttajien reservi, joilla ei ole oikeuksia sosiaaliturvaan tai universaaleihin suomalaisiin palveluihin.
Jos meille tulee suuri joukko laittomia maahanmuuttajia ilman mitään kansalaisoikeuksia, he joutuvat painumaan maan alle, sillä karkoitusuhka on olemassa koko ajan. Ja koska heillä ei ole myöskään tulonlähteitä, joutuvat he menemään töihin ja koska heillä ei ole mahdollisuutta ilmoittaa mistään asiasta viranomaisille, on heidän suostuttava työskentelemään millä ehdoilla tahansa. Tämä taas vie työpaikkoja suomalaisilta duunareilta, sillä kukapa ei ottaisi duunaria kahden euron tuntipalkalla, eikäpä tämä kaiken lisäksi valittaisi pitkistä työpäivistä tai huonosta kohtelusta.
Tässä piileekin oikeistolaisuuden ja vasemmistolaisuuden ero. Perussuomalaiset eivät todellisuudessa tahdo pureutua yhteiskunnan rakenteissa oleviin ongelmiin, vaan tahtovat vain puuttua seurauksiin. Vasemmisto tahtoo puuttua syihin ja korjata ne rakenteet. Siksi perussuomalaisten äänestäminen on ääni hallitsemattoman maahanmuuton puolesta ja ääni suomalaista duunaria vastaan.
Minä pidän markkinataloudesta. Minun mielestäni markkinatalous on paras talousjärjestelmä maailmassa. Tämän päivän Suomessa ei eletä markkinataloudessa, tämän päivän Suomi on kapitalistinen maa. Markkinatalous ja kapitalismi eivät ole synonyymeja eikä sosialismi ole markkinatalouden vastakohta.
Markkinatalous ja kapitalismi eroavat siinä, että kapitalismille on olennaista laajentaa markkinoita alueille, joiden arvoa ei voida mitata rahassa. Kapitalismissa sosiaali- ja terveyspalvelut ovat yksityistettyjä. Kapitalismissa koulutus on siirretty markkinoiden hoidettavaksi. Tämä kaikki tehdään siksi, että voidaan osoittaa talouden kasvaneen, vaikka ei ole luotu mitään uutta, vaan ainoastaan yksityistetty aiemmin yhteisessä omistuksessa olleita asioita.
Vaalien alla ja niiden jälkeen eniten on puhuttanut ns. Portugali-paketti, jonka ehtona maa joutuu yksityistämään lentokenttiä, leikkaamaan koulutuksesta ja sosiaaliturvasta. Näin pääomat päästetään kasautumaan pienen piirin haltuun. Ja koko Portugalin kriisin ovat aiheuttaneet suuret pankit. Tästä syystä EU:n kriisimaita ei pidä tukea, vaan kriisin aiheuttaneet pankit tulee sosialisoida välittömästi. Samoinhan olisi pitänyt tehdä 1990-luvulla Suomessa, mutta oikeistolainen ideologia jyräsi jälleen. Voitot yksityistetään, tappiot sosialisoidaan.
Reilu vuosi sitten Suomessa panikoitiin sikainfluenssasta. Turhaan. Sen olisi uskonut jokaisen täysipäisen arvaavan, mutta eihän sellaista tietenkään tapahtunut. Samalla suuret lääkefirmat keräsivät veronmaksajien rahoista järettömän potin. Ja mitä tapahtuikaan, Suomessa ei todellakaan käynnistetty kansallista rokotetuotantoa, vaan rahaa siirrettiin taskuihin, jotka kuuluvat maailman epäeettisimmälle alalle. Kapitalistit veivät tämänkin erän. Lääketeollisuus on myös sosialisoitava.
Vakuutusyhtiöt. No, mitä niistä voi sanoa asiallisesti? Kuinka voidaan tehdä voittoa alalla, jonka tarkoitus on luoda ihmisille turvaa ja korvata materiaaliset vahingot onnettomuuden sattuessa? Helposti, antamalla yksityisten yritysten toimia alalla, jolla ei pitäisi olla yhtään yksityistä firmaa. Vakuutusyhtiöt on myös sosialisoitava.
Sosiaali- ja terveyspalvelut on yksityistetty jo osittain. Esimerkiksi apteekeilla on täysi monopoli alaan, joka tulisi olla valtion hoidettavissa, sillä valtiohan niiden voitot jo nytkin maksavat. Sama homma yksityisten hoivakotien, päiväkotien ja terveysasemien suhteen. Näiltä aloilta on viipymättä poistettava Kela-korvaukset, mikäli käytetään yksityisten palveluntarjoajien palveluita. Toimivassa markkinataloudessa yritykset eivät ole riippuvaisia valtion rahoituksesta, vaan asiakkaiden tuomista rahavirroista.
Toimivassa markkinataloudessa kannattamaton yritys voidaan rauhassa päästää konkurssiin ilman pelkoa, että kansalaisten peruspalvelut vaarantuvat sen vuoksi. Nykyisessä kapitalismissa suuryritykset ovat ajaneet koko Euroopan tilanteeseen, jossa niiden tappiot on sosialisoitava tai koko järjestelmä luhistuu. En sanoisi kovin toimivaksi järjestelmäksi.
Siispä yksityistämisen sijaan nyt on sosialisoitava, myös voitot.
|
|
|